Edellisessä artikkelissa käsittelimme fyysiset energiakeskuksemme. Siirrymme nyt käsittelemään ei-fyysisiä energiakeskuksiamme ja aloitamme ensimmäisestä ei-fyysisestä keskuksesta, joka on sisäisen ja ulkoisen olemuksen yhdistämisen keskus. Tämä keskus luo siis yhteyden meidän fyysisen ja ei-fyysisen välille ja sen kautta pystymme kommunikoimaan Korkeamman Itsemme kanssa ja lopuksi pääsemme yhteyteen sisäisen Luojamme kanssa.

Tämän keskuksen salaisuus on esitetty monessa paikassa. Melkein jokaisessa kulttuurissa on tarinoita ”merestä maailman lopussa” ja siitä mitä tapahtuu kun  loppumeren ylittää. Ehkä kuuluisin näistä tarinoista on Mooseksen tarina. Tarina siitä miten Mooses halkaisi meren ja johti Israelin kanssa meren toiselle puolelle, luvatulle maalle. Tämä tarina on lähes kaikille ihmisille tuttu, mutta monet eivät ymmärrä tarinan symboliikkaa. Kuten edellisessä artikkelissa kerroin, Israel on koodinimi meille kaikille. Jokainen meistä on Israel ja jokainen meistä koostuu 12 osasta, 12 heimosta. Meri, jonka Mooses halkaisi, on meissä jokaisessa oleva sisäinen meri.

Luvattu maa on koodinimi meidän ei-fyysisille energiakeskuksille.

Voidaan siis tulkita tämä Mooseksen tarina näin: Joku ihminen on herännyt ja huomannut että hän koostuu fyysisistä ja ei-fyysisistä osista. Hän huomasi myös että fyysiset ja ei-fyysiset osat ovat erillään ja niitä erottaa sisäinen meri / sisäinen avaruus. Heränneenä ihmisinä hän sitten halkaisi sisäisen merensä ja yhdisti ei-fyysiset keskukset – fyysisiin keskuksiin. Herännyt henkilö muuttui sitten kokonaiseksi ja “loputtomaksi” ihmiseksi.

Jokaisen meistä tulisi tehdä sama: seurata ”Mooseksen” esimerkkiä, halkaista oma sisäinen merensä ja yhdistää olemuksensa yhdeksi ja muuttua kokonaiseksi olennoksi.

Koska jokainen meistä tulisi tehdä sama kuin Mooses teki, voimme olettaa että ”Mooses” ei ole joku tietty henkilö, vaan hän on enemmän kehitysvaihe mitä jokainen meistä käy jossain vaiheessa läpi.

Loppu meri

Raamatun Heprean kielen versiossa, kaislameri, jonka Mooses halkaisi on nimeltään Yam Suf. Hepreaksi: ים סוף.

Sana Suf (kaisla) ja Sof (loppu), kirjoitetaan hepreassa samalla tavalla: סוף.

Meri, jonka Mooses halkaisi, oli siis enemmän loppumeri, kuin kaislameri. Loppumeri onkin osuvampi nimi, koska meri meidän sisällä todella merkitse meidän fyysisen olemuksen loppua ja jos haluamme kehittyä eteenpäin meidän tulisi halkaista tämä loppumeremme ja muuttua loputtomaksi!

Jos tarkistetaan Heprean kielen sanan loppu (SOF):
Huomataan että se koostuu kolmesta osasta: ympyrä, joka symboloi tunne energiaa, viiva, joka symboloi estettä ja spiraali, joka symboloi luomista.

Tämä on hyvin kuvaavaa symboliikkaa ja kun asetamme sana SOF

meidän energiajärjestelmän päälle,

huomataan että se kuvaa meidän tämän hetkinen tilaa, enemmän kuin tuhat sanaa:

Elämme tunneympyrän sisällä ja sisäinen meremme estää yhteytemme oikeaan olemukseen, jossa olemme loputtomia luojia.
Continue reading Energiakeskukset ja henkinen kehitys – Osa 2: kahdeksas keskus – Sisäisen ja ulkoisen olemuksen yhdistämisen keskus →